Vältetäänkö tulevaisuuden talouskriisit naisten avulla?

Onko talouskriisi miehisen käyttäytymisen tulos? Näin kysyvät kaksi amerikkalaista taloustieteiden professoria jotka pohtivat artikkelissaan (Bloomberg Businessweek 29.11.2011) johtiko miesten yliedustus finanssimarkkinoilla liialliseen spekulointiin ja riskin ottoon. Michel-HenryBouchet ja Robert Isaak eivät väitä, kuten en minäkään, että talouskriisi(t) olisivat tahallisesti miesten aiheuttamia. Tiedämme, että yhteiskunnissa ja kulttuureissa on kuitenkin olemassa selvästi sukupuolittuneita käyttäytymismalleja ja rakenteita joista osa on biologisten erojen seurausta.

Viime aikoina erityisesti Yhdysvalloissa on esitetty useita puheenvuoroja talouskriisin syistä ja seurauksista myös sukupuolen näkökulmasta. Kun fakta on, että talouselämän toimijoina, erityisesti johtopaikoilla, naisia on huomattavan vähän, olisi hölmöä olla tutkimatta asiaa. Sormella osoittelu on tietysti turhaa, tärkeintä on oppiminen ja tulevien kriisien välttäminen. 

Euroopan komission teettämän tutkimuksen mukaan vuonna 2010 talousalan johtopaikoilla Euroopassa vain 18 prosenttia oli naisia. Kaikki unionin alueen keskuspankkien johtajat olivat miehiä. Myös suurten yritysten hallitusten jäsenistä naisia oli vain 11 prosenttia, Norjaa lukuun ottamatta jossa vastaava luku oli 42 prosenttia, kiintiöiden ansiosta. Suomessa naisia on suurten yksityisten yritysten hallituksen jäsenistä tällä hetkellä 27 prosenttia. Osuus on euroalueen suurin. 

Tutkimukset osoittavat, että miesten ja naisten käyttäytyminen eroaa toisistaan biologisten syiden takia myös taloudellisten riskien välttämisessä. Johtamisen tutkimuksissa on todettu, että miesjohtajat keskittyvät naisia enemmän nopeammin saavutettaviin, lyhyen aikavälin tavoitteisiin. Naiset painottavat johtamisen pitkäaikaisempia sosiaalisia ja eettisiä puolia. Professori Carol Gilliganin mukaan naisten moraali perustuu miehiä enemmän muista välittämiseen ja yhteyteen muiden kanssa. 

Huomionarvoista on, että kahden edellisen vuoden aikana 50:stä maailman huippunaisjohtajasta alle 20 prosenttia työskenteli finanssipalveluiden alalla. Olisivatko tulevaisuuden talouskriisit vältettävissä nostamalla naisten osuutta finanssisektorin toimijoissa? Yksi vaihtoehto on tietysti vähentää koko sektorin painoarvoa kansainvälisessä taloudessa. Tai, ehkä siihen ei enää tarvitsisi pyrkiä sen jälkeen kun naisten moraali olisi suuremmassa käytössä myös Wall Streetillä ja pörsseissä ympäri maailman. 

Kreikan syöksyessä yhä syvempään kriisiin voidaan edellä esitetyn mukaisesti pohtia olisiko maan tilanne parempi jos poliittisessa johdossa olisi ollut useampi Mamandreou, Mamadopoulus tai Mamademos, näin vapaasti assosioituina? Tai, jos todellista poliittista valtaa olisivat käyttäneet muutkin kuin 40 vuotta politiikkaa tehneet miehet.

Kirjoitus on julkaistu myös Suomenmaa-lehdessä 16.5.2012

Poliitikkojen päihdetyö

Törmäsin Ylen Elävässä arkistossa 70-luvulla esitetyn Hyrrä-ohjelman jaksoon ”Tupakka ja alkoholi lasten silmin”. Psykologi Kirsti Kivinen kertoi muun muassa miten alkoholijuomat vaikuttavat ja, ettei niihin saa laittaa kaikkia perheen rahoja. Lisäksi ”aikuiset eivät saa olla niin paljon tai niin usein humalassa, että lapset pelästyvät”. Vaikka ohjelman vanhanaikaisuudelle voisi virnuilla, niin oikeastaan sen selkeä moraalinen kanta aikuisten pahoja tapoja kohtaan on raikasta vaihtelua.

Tämän päivän alkoholivalistus tuntuu olevan lähinnä panimoyritysten mainontaa uusista, toinen toistaan limunmakuisemmista siiderivaihtoehdoista. Sen rinnalla pitkäaikaiset valtiovallan alkoholihaittojen vähentämisohjelmat sekä järjestöjen ja ammattilaisten hankkeet ja päihdetyö jäävät auttamattomasti taka-alalle. Vaikka niissä parhaansa tehdäänkin.

Vuonna 2009 lähes joka neljäs suomalainen kertoi Lasinen lapsuus-väestökyselyssä kasvaneensa kodissa, jossa käytettiin liialliseti alkoholia tai muita päihteitä. Kyselyyn vastanneista edelleen peräti 29 prosenttia kertoi tuntevansa sillä hetkellä vähintään yhden lapsiperheen, jossa vanhemmat käyttävät liiallisesti alkoholia. Suomalaisen muita maita huomattavasti sallivamman alkoholiasenneilmaston tuntien, lasten näkökulmasta näiden perheiden määrä on suurempi. Myös uudempien tutkimusten mukaan lapset kokevat vanhemman alkoholinkäytön ongelmalliseksi helpommin kuin ympärillä olevat aikuiset.

Alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa eletystä lapsuudesta tutkimusta tehnyt YTT Maritta Itäpuisto tiivistää: ”Alkoholinkäyttö saattaa uhata lapsen perusturvallisuutta, aiheuttaa laiminlyöntiä ja heitteillejättöä. Lapsen kokemat negatiiviset tunteet ovat valtavia, eikä niiden osoittamiseen ja purkamiseen kenties anneta mahdollisuutta. Lapsi saattaa kärsiä unen ja ruuan puutteesta. Kun vielä ympäristön ihmiset saattavat kiusata ja pilkata lasta vanhempien juomisen vuoksi, on vanhemman alkoholiongelma lapsen elämässä valtava stressi.”

Minäkin kysyn jälleen, miten voi olla mahdollista, että Suomessa suhtaudutaan edelleen kuin tosiasiaan, että niin kutsuttuja pultsareita vaan on olemassa? Muissa maissa näin ei ole.

Vuoden 2011 nuorille suunnatussa Lasinen lapsuus-kyselyssä tuli selvästi esille, että nuoret kannattavat muutosta: Vanhemmilta toivotaan kohtuullista, juhlatilanteisiin painottuvaa juomatapaa. Nuoret eivät pidä suomalaisten humalahakuisesta juomatavasta ja humaltumista ihannoivasta puhetyylistä. Tuhannen taalan kysymys, vai pitäisikö sanoa, tuhansien murheellisten laulujen maan kysymys on, miten aikuiset ja erityisesti poliitikot aikovat huomioida tämän toiveen?

Santeri Alkion 150-vuotisjuhlavuoden hengessä on keskustan kunnostauduttava myös kansanterveyden edistämisen ja vastuullisen alkoholipolitiikan saralla. Vain poliitikkojen tekemällä päihdetyöllä, siis laajamittaisella yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lainsäädännön muutoksilla voidaan saada aikaan Suomi, jossa alkoholia kulutetaan kohtuullisesti. Myönteiset vaikutukset ihmisten ja perheiden hyvinvoinnille sekä kansantaloudelle yllättäisivät meidät kaikki. Liikenneturvallisuuden paranemisesta puhumattakaan.

Kristiina Ruuskanen, Keskustanaisten varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Suomenmaa-lehdessä 15.2.2012 ja Keskustanaisten sivuilla

Haaviston kannalla

Tein päätöksen tukea 2. kierroksella presidentiksi Pekka Haavistoa. Perusteina sekä järki- että tunnesyyt. Painavimpana ajatus siitä, millaisen Suomen haluaisin jättää perinnöksi lapselleni. Pekka on myös tehnyt minuun hyvän vaikutuksen kun on ollut ilo tavata häntä kehy- ja demokratiatilaisuuksissa. Keskustanaiset järjestönä jättää äänestyspäätöksen jokaisen omaksi asiaksi, tämä on henkilökohtainen kantani.