Rahan pyytämisessä Malawin äideille ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin, siinä on melkein jotain hienoa. Ihan kuin se tekisi minusta hyvän ihmisen. Ihan kuin.
Pieni ajatusleikki: Olisin voinut itse syntyä Malawiin ja olla tällä hetkellä tai tulevaisuudessa saamassa lapsen. Elämän suurimman lahjan. Raskaus ja tuleva synnytys pelottaisivat, sillä asun muutaman päivän matkan päässä lähimmästä kätilöstä. Kylältämme on sitä paitsi vuoden sisällä kuollut raskauden komplikaatioihin neljä naista.
Selvittyäni hengissä synnytyksestä ja muiden mahdollisuuksien mukaan saattaisin lähteä mukaan politiikkaan ja parantaa maani äitien tilannetta yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta.
Saattaisin jopa päästä päättäjäksi alueeni sairaanhoitopiiriin tai vaikka sosiaali- ja terveysministeriöön. Siellä törmäisin Väestöliiton hankkeeseen ja tukisin sitä poliittisesti. Iloitsisin siitä, että suomalaiset, joilla oli itsellään saman luokan äitikuolleisuus sata vuotta sitten, haluavat tukea myös meidän kehitystämme. Olla universaalisti inhimillisiä ja yhteisvastuullisia. Sitä minäkin olisin suomalaisille, mikäli he joskus tarvitsisivat apuani.
Toinen skenaario: Olisin syntynyt romaninaiseksi Romaniaan. Tällä hetkellä istuisin kadulla Helsingin Postitalon kulmassa ja kerjäisin.
Sen pidemmälle en osaa kuvitellakaan. Osaatko sinä?
