Miksi pitäisi äänestää? (HS Mielipide 21.8.)

Helsingin Sanomien (18.8.) haastattelema 20-vuotias helsinkiläisen kommentoi, ettei äänestäminen kiinnosta. Nuori mies kertoi jonkun muun voivan hänen puolestaan päättää asioista ja luottavansa viiden miljoonan muun suomalaisen äänestävän.
Lausunto ei ollut yllättävä, sillä äänestystilastot ovat jo pitkään osoittaneet monen muunkin nuoren ajattelevan juuri näin. Sen sijaan, mietin miten suurta häpeää peruskoulujen opetussuunnitelmien laatijat ja koulujen rehtorit mahtavatkaan tuntea lukiessaan nuorten äänestyskielteisiä lausuntoja.

70-luvun ylipolitisoituneen aikakauden jäljiltä peruskouluissa, lukioissa ja ammattikouluissa mentiin toiseen ääripäähän. Politiikkaan eli yhteisten asioiden hoitamiseen kasvattaminen jätettiin pois. Samalla vietiin monelta sukupolvelta ymmärrys siitä, että meidän jokaisen tehtävänä on osallistua yhteiskunnan rakentamiseen - että Suomi on juuri sellainen maa ja yhteiskunta, jonka siitä teemme. Äänestäminen on kansalaisoikeuksista ja -velvollisuuksista tärkeimpiä.

Helsingin poliittiset nuorisojärjestöt yhdessä suunnittelevat parhaillaan koulukiertuetta, joka antaisi koululaisille mahdollisuuden tavata eri poliittisten suuntausten nuoria edustajia ja harjoittaa omaa kriittistä ajatteluaan.

Toivon todella, että koulut tarjoavat meille mahdollisuuden tulla antamaan nuorille suomalaisille demokratiakasvatusta, sillä ne itse näyttävät siinä epäonnistuneen.

Kristiina Ruuskanen
Helsingin Keskustanuorten puheenjohtaja

Kiusa se on pienenkin kiusa

Koulujen syyslukukauden alku on tuonut jännitystä monen koululaisen elämään. Osa lapsista jännittää uutta kouluympäristöä, mutta toisia on pelottanut paluu tuttuun kouluyhteisöön. Kiusaaminen koulussa on vakava ongelma, johon vanhempien ja koulun, oikeastaan kaikkien aikuisten, on löydettävä ratkaisu.

Lapsen aito kuunteleminen antaa aikuisille tärkeää tietoa tämän arjesta. Välillä lapsen kertoma ei ole aikuisen mielestä kovinkaan mielenkiintoista, mutta se on lapselle itselleen tärkeää. Se on hänen elämäänsä.

 

Lapsia olisi syytä rohkaista kertomaan koulutehtävien lisäksi koulunkäyntiin liittyvistä tunteista, sekä peloista että iloista. Kyseleminen koululaisen leikeistä ja luokkatoverista, erityisesti niistä, jotka eivät vaikuta olevan lapsen lähimpiä kavereita on tärkeää. Kannattaa olla herkkänä kuulemaan, kiusaako joku lasta tai kiusaako lapsi itse toista koululaista.

 

Ajattelen, mitä itse haluaisin omasta työpäivästäni ja työyhteisöstänne kysyttävän. Ajattelen myös, jos minulla olisi työyhteisössä kiusaamiseen tai mitätöimiseen liittyviä ongelmia. Haluaisin kertoa niistä jollekin ja saada niihin ratkaisun.

 

Taitaa olla, että saisinkin apua paremmin kuin koululaiset. Lapset, joista meidän tulisi pitää erityistä huolta, myös koulupäivien osalta.