Virkamies on kansan palvelija #aamunaatos

Kokemukseni virkamieselämästä perustuvat sosiaalityöntekijänä toimimiseen. Se on hyvä esimerkki virkamiestehtävästä, joka koskettaa syvästi kansalaisen elämää, usein sen herkintä ja yksityisintä aluetta. Asiakkaat, kuten nimitys sosiaalitoimen palveluja käyttävistä nykyään kuuluu, ovat sosiaalipalveluissa vahvan vallankäytön kohteina. Useimmiten, he ovat asiakkaita vasten tahtoaan.

Virkamiehen tehtävä on toimia kansalaisen parhaaksi noudattaen tehtävässään annettuja lakeja, säädöksiä ja ohjeita. Kuulostaa hienolta, mutta samalla helposti ulkoistettavalta, kauniilta lauseelta. Minun mielestäni nykyisten ja tulevien virkamiesten mieliin pitäisi teroittaa tämä ajatus vääntämällä ihan rautalangasta:

Virkamies on ihminen ihmistä varten.

Virkamiehen täytyy aina asettaa kansalaisen tarve ja etu ylimmäksi - ei vaalia virastonsa budjettia tai byrokratiaa.

Työn lähtökohtana täytyy olla se, että miten kaikin keinoin virkamies voikaan kansalaista tämän asiassa auttaa. Välillä tuntuu, että etsitään ensimmäisenä niitä asioita, joilla kansalaisen tarpeen voisi torpata.

Ja kansalainen on kansalainen, riippumatta tulotasosta, koulutuksesta, miellyttävyydestä tai ärsyttävyydestä. Me kansalaiset olemme keskenämme tasa-arvoisia.

Virkamies, tee niinkuin tahtoisit itsellesi tehtävän.

Toivotan kaikille hyvää sunnuntain jatkoa ja rauhallista joulunalusaikaa!

KAPUAn koskettamat - avoin yleisötilaisuus huomenna Helsingissä

Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan Kapuasta ja etenkin KAPUA 2010 Malawi hankkeesta! Voit tutustua samalla Everestin varjossa -valokuvanäyttelyn teoksiin KAPUA 08 Nepal -matkalta. Nepalilaista musiikkia illan aikana tarjoilee Lari Aaltonen. Voit tehdä tilaisuudessa myös hyvää tekeviä jouluostoksia, joiden tuotto ohjataan Malawin äitien tukemiseksi.

Tilaisuuden ohjelma:

17.00 Tervetuloa, ohjelman ja näyttelyn esittely, glögi ja piparitarjoilu
17.10 Kokemuksia ja keskustelua Kapuasta
17.50 KAPUA 2010 Malawi -video
18.00 Nepalilainen musiikkiesitys Lari Aaltonen sitar + tablisti
18.30 Vapaata seurustelua
19.00 Tilaisuus päättyy

Tilaisuus järjestetään Helsingissä Väestöliiton tiloissa, Kalevankatu 16, 1. krs, käynti sisäpihalta.

Lumen taju #aamunaatos

Kaivoin arkistoista viime talven kuvan, joka ilmentää ketterää yrittäjähenkisyyttä ja lumen tajua:

Twitpicistä innostuneena, kuka muistaa autojen kaivamisen ha... on Twitpic

Huomioittehan, että ainakin eteläisessä Helsingissä autot saavat tänään kyytiä, jos estävät lumitalkoita.

Hyvää lumista päivää!

Vapaaehtoinen ratkaisu #aamunaatos

Tämän maanantai-aamun päällimmäisen aatoksen inspiroi Ensi- ja turvakotien liiton Esikko-lehti. Sivulla 7 kerrotaan erään lahtelaisen yksinhuoltajan arjen kokemuksesta liittyen tilapäiseen avun tarpeeseen. Hänen toinen lapsensa sairastui ja äidin oli tarkoitus lähteä hänen kanssaan sairaalaan, mutta terveemmälle lapselle ei löytynyt paikkaa tai hoitajaa siksi aikaa. Kiirastorstain iltapäivällä Lahden sosiaalipäivystyksen työntekijöillä oli tarjota vain kiireellinen huostaanotto.

Jos ja kun perhe tarvitsee kiireesti tilapäistä apua arkeensa eikä lähipiiriä ole, niin mitä tehdä? Samassa jutussa Esikko käsittelee vapaaehtoisten apua perheiden arjessa. Kyseinen vapaaehtoisringin malli olisi varmaan ollut apuna esimerkkitapauksessakin.

Ihminen vs. näännyttävä oikeusjärjestelmä #aamunaatos

Johanna Korhonen kirjoittaa tämän päivän Hesarissa mielipidesivulla esimerkkitapauksen kautta Suomen näännyttävästä oikeusjärjestelmästä. Kiihkottomuudessaan osuva ja asiallinen teksti kiihdyttää kyllä lukijan sillä epäoikeudenmukaisuuksien listaus "vain" yhden ihmisen oikeustapauksessa kertoo selvästi kuinka paljon ongelmia suomalaiset varmasti kohtaavat hakiessaan oikeutta.

Epäily suomalaisen oikeusvaltion olemassaolosta valtaa lukijan. Painetta ei helpota se, että Korhonen kertoo asianomaisen olleen yhteydessä moneen poliitikkoon, osanottoa suurempia apuja saamatta. Tulipa kirjoituksen ääressä todettua ihan ääneen, että toivottavasti jokainen näistä poliitikoista lukee Korhosen tekstin ja tuntee syvän vihlaisun rinnassaan.

Kansanedustajat saavat paljon sähköpostia, joista osa on täysin asiattomia. Jokainen yhteydenotto pitää kuitenkin tutkia sillä silmällä, että onko tässä kansalaisen avunpyyntö ja miten itse toimia tai ohjata asiaa eteenpäin. Niin, että jotain tapahtuu ihan oikeasti.

Kuten Johanna Korhonen, minäkin toivon, että oikeusoppineet ja me kaikki seuraamme SAK:n Kiljavan opiston entisen opettajan tapauksen etenemistä Kouvolan hovioikeudessa. Korhosen mukaan käsittelyn, joka siis koskee opettajan entistä työnantajaansa vastaan nostamaa kannetta maksamatta jääneistä palkoista ja lomakorvauksista, pitäisi alkaa 13.12.2010.      

Lähes puolet vammaisista kykenisi työntekoon (#aamunaatos)

Hesarissa kirjoitettiin taas tänään erityisryhmien osallisuudesta suomalaisessa työelämässä. Kirjoitus perustui Pellervon Taloustutkimuksen marraskuussa julkaisemaan raporttiin Erityisryhmien työkyky - työttömät ja vammaiset

Puolet vammaisista ihmisitä kykenee ja haluaa tehdä töitä. Hieman yli kolmanneksella on erittäin hyvä tai hyvä työkyky. Rupesin miettimään ja muistelemaan, että mikä on viimeisin työelämän tilanne, jossa olen tavannut vammaisen työntekijän. Eipä oikein tullut mieleen. Tuleeko Sinulle?

Siksi vammaisten osallisuus työelämässä nousi tämän aamun aatokseksi. 

Suomalaisesta kädestä suomalaiseen suuhun

Keskustalaisessa järjestötoiminnassa mukana olevan todennäköisyys olla tekemisissä maatalousasioiden kanssa on kohtuullisen suuri. Huolimatta siitä, onko itsellään muuta kosketuspintaa kotimaisen ruoan tuotantoon kuin olla ruokaketjun loppupäässä kuluttajana. Olen minä sentään lapsuuden mökkikesien aikana nähnyt lehmän poikivan ja tuijotellut laiturilta vastapäistä sokerijuurikaspeltoa. Ja aika kova juttu oli kun viime kesänä pääsin taas pitkästä aikaa vierailemaan navetassa. Ero nostalgisiin muistoihin ja hatariin mielikuviin oli huima, nykytodellisuuden eduksi.

Keskustalaiset puhuvat maataloudesta ja maataloustuottajien tilanteesta. Se on niin tärkeä aihe, että harvassa ovat järjestöväen kokoukset joissa sitä ei tuoda lainkaan esille. Näin minäkin, stadilainen kepulainen, olen siis saanut olla tekemisissä maatalousasioiden kanssa jo tovin.

 

Nyt olen huomannut keskustelun sävyssä eron - ehkä viimeisenä, mutta sallittakoon se kaupunkilaiselle. Viimeisen puolen vuoden sisällä olen kuullut usealta eri taholta eri puolelta Suomea samaa huolestuttavaa viestiä; moni maataloustuottaja harkitsee vakavasti jatkamistaan alalla. Syynä on alkutuotannon kulujen jatkuva kasvu. Viljan, rehun ja lannoitteiden hinnat jatkavat nousuaan, samalla kun tuotteista saatava hinta laskee. Eli maataloudesta elantoansa hankkivien yrittäjien leipä ohenee ja kapenee siinä määrin, ettei maanviljelijä välttämättä pysty enää elättämään työllään itseään ja perhettään. Tilannetta voi kuvata roikkumisena löysässä hirressä.

 

Kaikki tämä samaan aikaan kun minä ja kaupunkilaiset ikätoverini, alati kasvavalla kuluttajavoimalla käytämme paljon rahaa reilun kaupan tuotteiden ja luomutuotteiden hankkimiseen. Hinnat ovat välillä päätä huimaavia, mutta esimerkiksi eettisyyden lisäarvo tuotteissa on meille tärkeää. Suurin osa ostamistamme reilun kaupan tuotteista on kuitenkin ulkomailla tuotettua. Paluuta tekevistä pienleipomoiden kivijalkamyymälöistä ja kasvavasta lähiruokatrendistä huolimatta, eivät suomalainen ruoka ja suomalainen kuluttaja silti kohtaa riittävässä määrin. Tilanne on absurdi.

 

Yhtenä syynä näen, että hypersupermarkettien tai peruslähikauppojen hyllyillä suomalainen ruoka ei erotu ulkomaisesta kuin hinnalla. Tiedättekin jo mihin suuntaan. Vaikka kuluttaja on ekokaupassa valmis maksamaan triplahinnan reilun kaupan tuotteesta, ei hän marketissa koe saavansa tarpeeksi lisäarvoa suomalaisen tuotteen ostamisesta. Huolimatta siitä, että kotimaisen tuotteen kalliimpi hinta johtuu tai ainakin sen pitäisi johtua siitä, että tuottajalle maksetaan työstään oikeudenmukaisesti. Sama logiikka, mutta eri lopputulos. Miksi?

 

Onko käynyt niin, että kotimaisten tuotteiden markkinointi on yksinkertaisesti epäonnistunut? Ehkä avainlippu-merkki ei ole tarpeeksi trendikäs. Ennen kaikkea, kuluttaja ei välttämättä koe vaikuttavansa ostosvalinnallaan suoraan suomalaisen viljelijän elämään. Niin kuin hän kokee vaikuttavansa kenialaisen kahvinviljelijän koko kyläyhteisön hyvinvointiin ostamalla paketin reilun kaupan kahvia.

 

Keskustalaisena olen tutustunut moniin maataloustuottajiin ja oppinut paljon heidän elinkeinoistaan. Ymmärrän kuinka vaativa ja tärkeä heidän roolinsa meidän kaikkien kannalta on. Tiedän nyt, kenen ruokaa syön. Siksi laulan myös heidän lauluaan, sillä haluan tukea suomalaista reilua kauppaa.

 

Minun kulutustottumuksiini vaikuttaa siis keskustalaisuus. Koska on epätodennäköistä (joskin mahdollista), että kaikki suomalaiset alkaisivat keskustapuolueen jäsenyyden kautta suosia suomalaista ruokatuotantoa, on meidän ratkaistava kuluttajien ja tuottajien kohtaamisen ongelma muulla tavoin. Ottakaamme vaikka aluksi mallia kansainvälisen reilun kaupan markkinoinnista ja tuokaamme suomalaisen tuottajan arki ja elämä reilusti näkyviin. Ei siitä trendikkyydestäkään haittaa olisi.

 

Entä, miltä kuulostaisivat kaupunkilaisten nuorten aikuisten "opintomatkat" samanikäisten maataloustuottajien arkeen? Navetta on elämys myös muille kuin päiväkotilapsille. Ja nuoren yrittäjän arki maaseudulla se vasta kiehtovaa olisikin. Moni tuttavistani lähtisi varmasti mukaan tutustumaan siihen. Ilmoittaudun heti vapaaehtoiseksi elämysemännäksi!

 

Kirjoitus julkaistu Verkkoapilassa 2.12.2010