Kiitos.

Tänään on viimeinen päivä kampanjatyötäni näissä vaaleissa. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, sillä jo suunnitteluvaiheesta alkaen olen saanut tehdä vaalikampanjaa upeiden ihmisten kanssa. Varsinaisen tukiryhmäni lisäksi mukaan on tullut uusia, ennestään tuntemattomia ihmisiä tarjoten apuaan. Kavereitahan meistä on tietysti tullut. Olen saanut myös lahjoituksia vaalikassaan, jonka avulla mainontakin on ollut mahdollista. Se tunne, jonka ihmisten apu ja ahkeruus ovat herättäneet, on sanoinkuvaamatonta. Kiitollisuus osuu lähimmäksi.

Ihmisten kohtaaminen eri puolilla Helsinkiä, kaupungin sylissä, on ehdottomasti paras osa vaalityötä. Kohteliaat tervehdykset, avoimet hymyt, huumori ja nauru ovat siivittäneet päiviäni. Parhaita ovat kohtaamiset, joissa tietää itse antaneensa, mutta myös saaneensa voimaa ja uskoa. Myös varautuneemmista keskusteluista oppii aina jotain uutta.

Kävi vaalituloksen kanssa miten tahansa, tämä on ollut elämäni paras työhaastattelu. Tänään on sen viimeinen päivä, sillä huomenna kunnioitan vaalirauhaa. Toivon, että mahdollisimman moni uskoo silloin minuun ja kirjoittaa äänestyslippuun numeroni 225.

Hyvää demokratiaa, tänään, huomenna ja tulevaisuudessa! Ja ennen kaikkea: Kiitos.

Yksinhuoltajien työlle tukea

Minä haluan, että lapset ja nuoret ovat samalla viivalla keskenään riippumatta siitä, onko kotona yksi vai kaksi vanhempaa. Minä haluan, että yksinhuoltajat voivat tehdä parhaansa turvallisina ja rakastavina vanhempina.

Tosiasia on tällä hetkellä se, että kaikista lapsiperheistä köyhimpiä ovat yhden vanhemman perheet. Se tarkoittaa, ettei kaikilla lapsilla ole samanlaisia mahdollisuuksia harrastuksiin ja jopa koulun tai tarhan järjestämiin retkiin. Yhden vanhemman perheiden köyhyys tarkoittaa sitä, ettei kaikilla lapsiperheillä ole todellakaan mahdollisuutta lomamatkoihin tai kesämökkiin. Tiukka talous ja työssäkäynti vähentävät vanhemman mahdollisuuksia olla läsnä lastensa arjessa. Huoli taloudellisesta pärjäämisestä on koko ajan läsnä.

Osalla yhden vanhemman perheitä työssäkäynti on käynyt mahdottomaksi työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeuden takia. Päivähoito ja koulujen iltapäiväkerhot eivät ole pysyneet mukana työelämän muutoksessa. 24/7 auki olevat kaupat ja erityisesti palvelualojen työaikojen muutokset aiheuttavat yksinhuoltajille ongelmia. Tämä huolimatta siitä, että tutkitusti esimerkiksi yksinhuoltajaäideillä on kovempi halu tehdä töitä kuin ns. puolisoäideillä. Ei ole myöskään vaikeaa kuvitella yksinhuoltajan opiskelumahdollisuuksien ja lisäkouluttautumisen vaikeutta. Huoli on suuri, sillä äidin koulutustaso vaikuttaa tutkitusti lasten koulutustasoon. 

Yhden vanhemman perheiden tilannetta voidaan parantaa monin keinoin. Valtiovalta voi helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista mm. joustavimpien päivähoitomallien avulla. Yksinhuoltajakorotus opintotuessa ja yksinhuoltajuuden huomioiminen verotuksessa auttavat näitä lapsiperheitä tulemaan paremmin toimeen. Yksinhuoltajuuden huomioiminen vanhempainvapaan lainsäädännössä on tärkeää, samoin kuin sairaan lapsen hoitamista koskevissa tilanteissa. 

Muitutettakoon vielä, että pääkaupunkiseudulla kaikista lapsiperheistä jo 30% on yhden vanhemman perheitä. Hienoa työtä heidän tuekseen tekee mm. Yhden vanhemman perheiden liitto. Minäkin yritän nyt ja tulevaisuudessa parhaani, toivottavasti jopa kansanedustajana.