Kaksi kuukautta on kulunut eduskuntavaaleista. Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi, olen jälleen saanut mahdollisuuden olla ehdokkaana, tällä kertaa Keskustanaisten varapuheenjohtajaksi. Kiitos Helsingin Keskustanaisille, että kannustatte ja tuette nuorta naista pyrkimyksissään! Kiitos kaikille keskustanaisille ympäri Suomen antamastanne rohkaisevasta palautteesta!
Suomen Keskustanaiset on maamme suurin poliittinen naisjärjestö, jonka palveluksessa olen saanut tehdä järjestö- ja tasa-arvotyötä alkuvuodesta 2009 alkaen. Työpolkuni on kulkenut järjestösuunnittelijasta pääsihteerin toimivapaan sijaisuuteen, joka loppuu nyt kesäkuussa. Tänä aikana olen suorastaan hurmaantunut keskustanaisista. Siitä voimasta, tahdosta ja joidenkin mielestä yllättäen, myös joustavuudesta jota järjestön aktiivit toiminnassaan osoittavat. Puhumattakaan kunniakkaan historian jatkumosta jonka osa jokainen nykyajan keskustanainen myös on. Keskustanaiseus yhdistää, sukupolvia (ja kyllä, myös sukupuolia!).
Olen ehdolla Keskustanaisten varapuheenjohtajaksi jatkaakseni työtä poliittisen järjestötyön arvostuksen nostamiseksi. Keskustanaisten toiminta tarjoaa myös mahdollisuuden keskittyä tasa-arvokysymyksiin sekä perheiden ja heikoimmassa asemassa elävien tilanteeseen, mutta lisäksi muihin kysymyksiin kuten energiapolitiikkaan. Tällä hetkellä ensisijainen järjestöllinen tavoitteeni on saada nuoret keskustalaiset naiset kiinnostumaan Keskustanaisista ja tulemaan mukaan toimintaamme. Minulle on myös tärkeää, että järjestön toiminta ja osallisuus ulottuvat mahdollisimman laajaan ja monipuoliseen joukkoon, sekä maantieteellisesti että iän puolesta.
Tämä ehdokkuus tuntuu erityisen hyvältä. Ensi viikonloppuna (18.-19.6.) keskustanaiset sitten kokoontuvat sadoittain Mikkelin edustajakokoukseen ja tekevät valintansa myös varapuheenjohtajista seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Oloni ei ole jännittynyt tai hermostunut vaan lähinnä kiitollinen.
